Halusin aktivoida yleisöä osallistavan prosessin, joka kommentoisi aikamme neoliberalistisen, globaalin markkinatalouden järjestelmiä ja taantumaa sekä nostaisi teoksen teemalliseen pohdintaan ihmisen perusolemuksen, raadollisena, selviytymisestä taistelevana, eläimen kaltaisena oliona. Halusin myös että prosessi palauttaisi aistittavan maailman teoksen keskiöön. Kulttuurimme rakentuu ylijäämälle ja liikatuotannolle, josta syystä aistien terävyys on vaarassa tylsyä. Etsin erityisesti taiteen historiasta selviytymistarinoita, aiheita jotka liittyvät ajelehtimiseen ja elämän ylläpitämiseen liittyvään raadollisuuteen, toivon, epätoivon ja kuoleman ristiaallokossa. Etsiessäni löysin kaksi itseäni kiinnostavaa maalausta, Arnold Böcklinin Kuolleiden saaren vuodelta 1883 ja ranskalaisen romantismin klassikon Theodore Gericaultin Medusan lautan vuodelta 1818. Böcklinin teos on runollinen, symbolistinen teos, jossa valkoiseen kaapuun pukeutunut (kuollut tai lautturi) ylittää suuren veden, saapuen kahden vuorenkielekkeen muodostamalle saarelle. Böcklin maalasi sen tilaustyönä kuolleen pankkiirin leskelle. Vaikka maalaus on hieno ja symbolisen runollinen, en nähnyt siinä tarpeeksi tarttumapintaa tähän päivään. Lopulta päädyinkin aihevalinnassani Medusan lauttaan, joka on oman aikansa paras esimerkki poliittisesti kantaa ottavasta, romanttisesta taiteesta. Theodore Gericault valitsi teoksensa aiheen Ranskan kuningashuoneelle arasta tapahtumasta fregatti Medusan haaksirikosta ja skandaalista, joka liittyi ja laivan kapteeniksi kokemattoman kuningashuoneen vasallin pestaamiseen ja miehistön heitteille jättöön.
Medusan lautta (2009)
Paikkasidonnainen kollektiiviveistos Töölönlahdella kesällä 2009. Kertomus haaksirikkoutumisesta, ajelehtimisesta ja lopulta mahdollisesta selviytymisestä.
torstai 3. syyskuuta 2009
Pelastuksen hetki
perjantai 28. elokuuta 2009
Hiljaisuuden harjoittaminen ja ajelehtiminen
Medusan lautan tarina
Medusa oli länsi-Afrikan rannikkoa 1800-luvun alussa Ranskan kuninkaallisen laivaston lippulaivana seilannut fregatti. Sen tehtävänä oli kuljettaa korkea-arvoisia virkamiehiä Senegaliin miehittämään Englannin Napoleonin kukistumisen jälkeen Ranskan uudistetulle kruununhallinnolle luovuttama maa-alue. Kaiken kaikkiaan laivassa oli yli 400 matkustajaa.
Laivan kapteeni De Chaumerey oli kapteeniksi vielä varsin kokematon ja saanut pestinsä suhteillaan uudistettuun kuningashuoneeseen. Suurin osa miehistöstä oli silti vielä lojaaleja Napoleonille, mikä loi jännitteitä upseeriston ja miehistön välille.
Päiväntasaajan ylityksen kunniaksi kapteeni päätti järjestää Medusalla naamiojuhlat, jonka aikana fregatti kiihdytti vauhtiaan kadottaen kurssinsa ja muun laivaryhmän. Jossain nykyisen Mauritanian edustalla laiva ajoi karille, missä se virui odottaen pelastajia.
Medusa oli painavassa lastissa ja kapteenilla olisi halutessaan ollut mahdollisuus yrittää nousta karikosta luopumalla laivan tykeistä. Tätä ei tehty ja muutaman päivän päästä laivan alkaessa hajota se päätettiin jättää ja yrittää selviytymistä rannikolle pelastusvenein, joita oli matkustajiin nähden liian vähän. Korkea-arvoisimmat matkustajat mahdutettiin veneisiin ja loput, 147 miehistön jäsentä, mukaan lukien yksi nainen, saivat tyytyä hätäisesti kyhättyyn lauttaan, jonka kansi oli ihmisten painosta ajoittain jopa metrin veden pinnan alla.
Lauttaa lähdettiin vetämään köyden varassa yhden veneen perässä. Muutaman tunnin päästä vetoköysi kuitenkin katkaistiin ja lautta jätettiin heitteille.
13 päivää Medusan lautta ajelehti merellä. Lautalla oli ainoastaan viiniä juotavana. Vähäinen määrä laivakorppuja liukeni veteen jo ensimmäisenä päivänä. Jotkut hyppäsivät epätoivossaan mereen, toiset heitettiin. Toisena päivänä syntyi kapina lautan keskustasta annoksia jakavaa upseeristoa vastaan. Yli 70 ihmistä kuoli näissä taisteluissa joiden jälkeen kaikki aseet heitettiin mereen paitsi yksi sapeli. Sen piti lautan lääkäri, yksi upseereista ja sitä käytettiin kärsivien, tuskaisten ihmisten lopettamiseksi.
Monet miehistä tulivat hulluiksi ja kaikki kärsivät janosta, nälästä ja stressistä. Jo kolmantena päivänä alkoi kannibalismi. Niille jotka pitäytyivät ihmislihan syönnistä jaettiin ylimääräinen viiniannos.
Tarinan mukaan hieman ennen pelastusta valkoinen perhonen laskeutui lautalle, antaen miehille toivoa, että rannikko saattaisi olla lähellä. Seuraavana päivänä kadonnutta miehistöä etsimään lähetetty laiva pelastikin lautan viimeiset 15 miestä kuoleman partaalta.
Tapaus oli kansainvälinen skandaali. Laivan upseeristo ja kapteeni joutuivat sotaoikeuteen, mutta heidät vapautettiin syytteistä. Vastikään uudistettu Ranskan kruunuhallinto pelkäsi joutumista naurunalaiseksi kokemattoman kapteenin pestaamisen johdosta, joten tapauksesta yritettiin vaieta. Theodore Gericault joutui rojalistien paheksunnan kohteeksi maalattuaan aiheesta suurikokoisen maalauksen paviljonkiin ja tuoden asian jälleen ikävästi esille.
Neitoperhonen laskeutui lautalle
Aamupäivän- iltapäivän lautta ajelehtii Töölönlahdella
Klo 19.30 alkaen- Rekonstruktio Theodore Gericaultin Medusan lautasta
15-mahtuu mukaan
Odotus
tiistai 25. elokuuta 2009
klo 17-18 Avoin työpaja.
Keskustelua Medusan lautan merkityksestä. Samalla veistetään lautalle airot ja hankaimet.
Klo 19-21 Ajelehtiminen/ lauttamatka - 15 mahtuu kyytiin
Keskiviikko 26.8
Lautta ajelehtii Töölönlahdella - Ei kyytejä- Henkilökunta Linnanmäellä
Torstai 27.8
Klo 17-21
Kannibaalikeskustelu ja ajelehtiminen - 15 mahtuu kyytiin
Perjantai 28.8
Klo 17-21
Hiljaisuuden harjoittaminen ja ajelehtiminen - 15 kyytiin
Lauantai 29.8
Aamupäivän- iltapäivän lautta ajelehtii Töölönlahdella - performansseja
Klo 19.30 alkaen- Rekonstruktio Theodore Gericaultin Medusan lautasta
15-mahtuu mukaan
Sunnuntai 30.8
Sunnuntain kannibaalipiknikki