Medusan lautan tarina
Medusa oli länsi-Afrikan rannikkoa 1800-luvun alussa Ranskan kuninkaallisen laivaston lippulaivana seilannut fregatti. Sen tehtävänä oli kuljettaa korkea-arvoisia virkamiehiä Senegaliin miehittämään Englannin Napoleonin kukistumisen jälkeen Ranskan uudistetulle kruununhallinnolle luovuttama maa-alue. Kaiken kaikkiaan laivassa oli yli 400 matkustajaa.
Laivan kapteeni De Chaumerey oli kapteeniksi vielä varsin kokematon ja saanut pestinsä suhteillaan uudistettuun kuningashuoneeseen. Suurin osa miehistöstä oli silti vielä lojaaleja Napoleonille, mikä loi jännitteitä upseeriston ja miehistön välille.
Päiväntasaajan ylityksen kunniaksi kapteeni päätti järjestää Medusalla naamiojuhlat, jonka aikana fregatti kiihdytti vauhtiaan kadottaen kurssinsa ja muun laivaryhmän. Jossain nykyisen Mauritanian edustalla laiva ajoi karille, missä se virui odottaen pelastajia.
Medusa oli painavassa lastissa ja kapteenilla olisi halutessaan ollut mahdollisuus yrittää nousta karikosta luopumalla laivan tykeistä. Tätä ei tehty ja muutaman päivän päästä laivan alkaessa hajota se päätettiin jättää ja yrittää selviytymistä rannikolle pelastusvenein, joita oli matkustajiin nähden liian vähän. Korkea-arvoisimmat matkustajat mahdutettiin veneisiin ja loput, 147 miehistön jäsentä, mukaan lukien yksi nainen, saivat tyytyä hätäisesti kyhättyyn lauttaan, jonka kansi oli ihmisten painosta ajoittain jopa metrin veden pinnan alla.
Lauttaa lähdettiin vetämään köyden varassa yhden veneen perässä. Muutaman tunnin päästä vetoköysi kuitenkin katkaistiin ja lautta jätettiin heitteille.
13 päivää Medusan lautta ajelehti merellä. Lautalla oli ainoastaan viiniä juotavana. Vähäinen määrä laivakorppuja liukeni veteen jo ensimmäisenä päivänä. Jotkut hyppäsivät epätoivossaan mereen, toiset heitettiin. Toisena päivänä syntyi kapina lautan keskustasta annoksia jakavaa upseeristoa vastaan. Yli 70 ihmistä kuoli näissä taisteluissa joiden jälkeen kaikki aseet heitettiin mereen paitsi yksi sapeli. Sen piti lautan lääkäri, yksi upseereista ja sitä käytettiin kärsivien, tuskaisten ihmisten lopettamiseksi.
Monet miehistä tulivat hulluiksi ja kaikki kärsivät janosta, nälästä ja stressistä. Jo kolmantena päivänä alkoi kannibalismi. Niille jotka pitäytyivät ihmislihan syönnistä jaettiin ylimääräinen viiniannos.
Tarinan mukaan hieman ennen pelastusta valkoinen perhonen laskeutui lautalle, antaen miehille toivoa, että rannikko saattaisi olla lähellä. Seuraavana päivänä kadonnutta miehistöä etsimään lähetetty laiva pelastikin lautan viimeiset 15 miestä kuoleman partaalta.
Tapaus oli kansainvälinen skandaali. Laivan upseeristo ja kapteeni joutuivat sotaoikeuteen, mutta heidät vapautettiin syytteistä. Vastikään uudistettu Ranskan kruunuhallinto pelkäsi joutumista naurunalaiseksi kokemattoman kapteenin pestaamisen johdosta, joten tapauksesta yritettiin vaieta. Theodore Gericault joutui rojalistien paheksunnan kohteeksi maalattuaan aiheesta suurikokoisen maalauksen paviljonkiin ja tuoden asian jälleen ikävästi esille.
