Halusin aktivoida yleisöä osallistavan prosessin, joka kommentoisi aikamme neoliberalistisen, globaalin markkinatalouden järjestelmiä ja taantumaa sekä nostaisi teoksen teemalliseen pohdintaan ihmisen perusolemuksen, raadollisena, selviytymisestä taistelevana, eläimen kaltaisena oliona. Halusin myös että prosessi palauttaisi aistittavan maailman teoksen keskiöön. Kulttuurimme rakentuu ylijäämälle ja liikatuotannolle, josta syystä aistien terävyys on vaarassa tylsyä. Etsin erityisesti taiteen historiasta selviytymistarinoita, aiheita jotka liittyvät ajelehtimiseen ja elämän ylläpitämiseen liittyvään raadollisuuteen, toivon, epätoivon ja kuoleman ristiaallokossa. Etsiessäni löysin kaksi itseäni kiinnostavaa maalausta, Arnold Böcklinin Kuolleiden saaren vuodelta 1883 ja ranskalaisen romantismin klassikon Theodore Gericaultin Medusan lautan vuodelta 1818. Böcklinin teos on runollinen, symbolistinen teos, jossa valkoiseen kaapuun pukeutunut (kuollut tai lautturi) ylittää suuren veden, saapuen kahden vuorenkielekkeen muodostamalle saarelle. Böcklin maalasi sen tilaustyönä kuolleen pankkiirin leskelle. Vaikka maalaus on hieno ja symbolisen runollinen, en nähnyt siinä tarpeeksi tarttumapintaa tähän päivään. Lopulta päädyinkin aihevalinnassani Medusan lauttaan, joka on oman aikansa paras esimerkki poliittisesti kantaa ottavasta, romanttisesta taiteesta. Theodore Gericault valitsi teoksensa aiheen Ranskan kuningashuoneelle arasta tapahtumasta fregatti Medusan haaksirikosta ja skandaalista, joka liittyi ja laivan kapteeniksi kokemattoman kuningashuoneen vasallin pestaamiseen ja miehistön heitteille jättöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti